.jpg){kind=logo}
Realityhuttua vai tärkeää puhetta?
Tekijänäkin tulee aika ajoin sorruttua laiskaan ajatteluun. Se tarkoittaa hekumoimista tuottamillamme fiktiosarjoilla ja dokkareilla - ja realityn fiilistely voi jäädä näiden varjoon.
Reality-sanalla on painolasti. Suomenkielisellä tosi-tv:llä lastia on vielä enemmän. Se voi tuoda mieleen tv-viihteen laitimmaisen muodon, jossa tuotanto laittaa ihmiset tekemään mitä kummallisempia asioita ruudun edessä. Näinkin on.
Sitten on myös toinen puoli, joka jää vähemmälle huomiolle. Näillä ohjelmilla voidaan kertoa tärkeitä tarinoita. Monesti paremmin kuin millään muulla ohjelmatyypillä. Tässä esimerkkejä kolmesta Aito Median tekemästä ohjelmasta, jotka ovat olleet puheissa viime päivinä: Sinkut paljaana, Olet mitä syöt ja Poliisit. Väitän, että nämä ohjelmat sisältävät tärkeää puhetta.
Palaan tähän kohta. Mutta miten tähän on tultu? Suora leikkaus Yhdysvaltoihin kymmenen vuoden taakse.
Real Screen konferenssi Washingtonissa. Oli hetki ennen Netflixin lopullista läpilyöntiä ja amerikkalaiset kanavat hakivat roolejaan. Tuottajien puolella kävi kova keskustelu. Minkä takia kaikesta pitää nykyään tehdä realitya? Minne ovat kadonneet yksittäiset dokumentit?
Viesti kanavilta oli rauhoittava. Huolimatta siitä, että muoto muuttuu sarjamuotoiseksi, se ei tarkoita, että ne asiat joita dokkarit käsittelivät, väistyisivät. Päinvastoin. Nyt niitä käsitellään monta kertaa viikossa. Dokumentaristit vievät edelleen kameransa paikkoihin, joihin on tärkeää päästä. Isoin ero on jälkituotannossa. Siinä hyödynnetään musiikkia, viihteen rytmiä ja imua, jotta katsojat jaksavat ohjelmia katsoa. Mietin, että näinköhän käy kohta Suomessakin?
No niin kävi.
Takaisin näihin kolmeen sarjaan. Vaikka muoto on viihteellinen, näissä kolmessa sarjassa käsitellään ulkonäköpaineita, terveyttä ja jopa yhteiskunnan toimimista tavalla, joka vetoaa isoon yleisöön. Ne aktivoivat aivojen tunnepuolen ja tieto menee läpi siinä samalla. Se on viihteellisen television voima. Pippa Laukka kiteyttää tämän hienosti Hesarin haastattelussa vuoden vaihteessa kuvatessaan uutta kautta. ”Olen koko ajan sanonut, että kyse ei ole laihdutusohjelmasta, vaan siinä keskitytään terveyteen, ja nyt tämä ei jää vain sanahelinäksi.”
Sadat tuhannet ihmiset pysähtyvät viikoittain MTV:lle pohtimaan elämäntapojaan ja aika moni sen jälkeen vielä suoratoistopalveluissa. Se ei voi olla huono asia.
Sinkut paljaana puolestaan kertoo ulkonäköpaineista. Jo sarjan julkaisu herätti Twitter-kohun ja alkoi kuulua ääniä, onko voiko julkisen palvelun kanava tilata tällaista ohjelmaa. Niin kuin monessa muussakin, tässäkin tuomitsemme helposti muodon tietämättä sisältöä. Jos kyseessä olisi yksittäinen pistedokkari, jossa pohdittaisiin, miksi on vaikea hyväksyä oma ulkonäkö sellaisena kuin se on ja kuka kauneusihanteet määrittää - kympistä vetoa, että vastaanotto olisi ollut hyväksyvämpi. Sinkut paljaana kertoo samat tarinat, mutta eri muodossa. Helsingin Sanomat on parikin kertaa nostanut sarjan esiin. Sarja on yhdistelmä deittailua ja merkittävää puhetta. Ja sopii kuulemma myös Ylen ohjelmistoon.
Viihdyttävä muoto on naulannut muutamassa päivässä satoja tuhansia startteja Yle Areenan pariin.
Kolmas case on Suomen pisimpään jatkunut realitysarja Poliisit. Sitä on tehty nyt 12 vuotta ja uusi kausi pyörähtää Neloselle ja Ruutuun tänään. Sarjaa on kuvattu yli 500 jaksoa ja sen aikana on pystytty dokumentaarisen realityn ikkunasta ikuistamaan aika paljon yhteiskunnan muutosta, kehitystä ja ongelmia. Kausi alkaa sillä, kun seuraamme Poliisien kyydissä viime keväistä Uudenmaan sulkua. Se oli merkittävä tapaus ja toivottavasti ainutlaatuinen koko Suomen historiassa. Ilman realitykameroita sitä ei olisi tallennettu.
Ilkka Hynninen
Perustaja | Toimitusjohtaja
