Kohti uutta epänormaalia

”Ois tämmöinen elokuvaidea, toimii myös sarjana. Virus valtaa koko Suomen tosi nopeasti, tai oikeastaan koko maailman. Ihmisiä kuolee ja sairastuu. Kaikki pelkäävät työpaikkojensa, terveytensä ja läheistensä puolesta. Firmoja kaatuu, ravintolat on kiinni. Meillä on voimassa poikkeuslaki ja kaikki rajat suljetaan. Siis kaikki. Passit viedään käytännössä pois tosta vaan. Sunkin pitää kirjoittaa lupalappuja, jos tähdet tai työntekijät haluaa ylittää Uudenmaan rajan.” Olisiko mennyt läpi puoli vuotta sitten?

Kaksi kuukautta on ollut vaikeiden päätösten ja isojen kysymysten aikaa. Milloin on turvallista kuvata? Milloin saadaan työt jatkumaan? Yhtä aikaa on kehitetty uusia ohjelmia. Nyt näyttää paremmalta, ainakin lyhyillä valoilla katseltuna. Draamoja on siirretty ja sovittu syksyyn. Faktan sekä viihteen kuvaaminen oletettavasti helpottuu pian. Kuitenkaan emme palaa uuteen normaaliin. Palaamme uuteen epänormaaliin. Terveiset korona-ajan livekonserteista - Ylelle tehdystä Kaikki kotona livestä - jossa saimme maistaa tulevaisuutta. Sisällöllisesti isot artistit huudattivat lavalla tyhjää katsomoa. Yleisö lauloi kotona ja lähetti videoseinille terveisiä. Tuotannollisesti uusi epänormaali on yksittäispakattujen sämpylöiden, kertakäyttökäsineiden ja turvavälien käsidesiltä haiseva uusi maailma. Se on viime hetken perumisten ja jatkuvan uudelleensuunnittelun varovainen todellisuus. Mutta uusi epänormaali on myös täyttä elämää. Tästä jokainen on kokemusasiantuntija. Tilannekuva. Puhun palaveripuhelua, joka alkoi suunniteltua myöhemmin. Käynnistän samalla nuoremman tyttären tietokonetta uudelleen, koska Teams ei aukea. Hajusta päätellen makaronilaatikko meinaa kärähtää. Avaan uunin ja kumarrun nostamaan ruokaa. Airpod tippuu korvasta uunin pohjalle. Näprään sitä patalapulla ylös, mutta kuuloke etenee kauemmaksi. Toisesta, vielä korvassa olevasta podista kuuluu. ”Niin oliks sulla Ilkka tähän mitään?””Ootas ihan sekunti, mietin hetken.” Ilkka Hynninen Perustaja | Toimitusjohtaja